Tutkijan uraan lähes elintärkeästi liittyvästä kansainvälisestä liikkuvuudesta puhutaan nykyään paljon. Liikkuvuuden katsotaan osoittavan kykyä sopeutua erilaisiin (tutkimus)ympäristöihin ja -ryhmiin sekä indikoivan globaalin tutkimuskentän ymmärryksen laajenemista ja monipuolisten taitojen oppimista. Liikkuvat tutkijat tuovat mukanaan uusia tuulia. Käsittelen tässä kuitenkin mahdollisia hyötyjä, jotka johtuvat liikkuvan tutkijan irtautumisesta sosiaalisista verkostoistaan.