Suuret konferenssit auttavat puhkomaan kuplia, joihin tutkija voi juuttua. Jos keskittyy vain oman erikoisalan tutkimukseen ja julkaisuihin, voi missata mahdollisesti relevanttia kehitystä muilta aloilta. Toisaalta kovin laajasti tutkimukseen perehtyminen on haastavaa, koska lukeminen vie aikaa. Houkutus keskittyä vain omaan erikoisalaan on suuri, koska se liittyy varmemmin omaan työhön. Siksi suurten konferenssien tarjoama helppo mahdollisuus kurkistaa ulos päin on erittäin arvokas.
Konferenssi auttoi suunnistamaan tieteen kartalla – Evolution 2018
Ehkä merkittävin anti viimeisimmästä konferenssistani, Evolution 2018 Montpellier, oli yleiskuvan saaminen evoluutiobiologian kentältä. Seuraamani esitelmät vaihtelivat puhtaan teoreettisesta täysin kokeelliseen ja kuvailevaan tutkimukseen, geeneistä ja molekyyleistä ekosysteemien toimintaan.
Voiko kuollut sairastua?
Tässä postauksessa teen jotain, joka on täysin vastoin tutkijoiden tyypillisiä toimintatapoja: julkaisen lupaavan uuden idean epävirallista kanavaa pitkin. Periaatteessa tämä mahdollistaa sen, että joku toinen tutkija nappaa ideani, osoittaa sen oikeaksi ja julkaisee sen vertaisarvioituna artikkelina. Tällöin tämä toinen tutkija saisi hyödyn ideastani ja minä jäisin nuolemaan näppejäni – ovathan vertaisarvioidut artikkelit ainut tunnustettu ja arvostettu tulos tutkijan työssä. Jos harkitset ideani kaappaamista, niin pyydän: älä tee niin, vaan ota minut mukaan projektiin.
Vihersokeus
Väitän, että pidämme vihreää luontoa niin itsestäänselvyytenä, ettemme huomaa sen tarjoamia hyviä puolia emmekä myöskään sen katoamista. The Guardianin uutisen mukaan vain 25% jäättömästä maa-alasta on villiä, vailla huomattavaa ihmisen vaikutusta. Yle kertoo että trooppisia metsiä hakattiin vuonna 2017 noin 40 jalkapallokentällistä minuutissa.