Turistina Tunisiassa

Konferenssimatkan yhteydessä täytyy tietysti aina leikkiä vähän turistia. Sen riemun vastapainoksi kärsin heti palattuani noin viikon turistiripulista, jonka vuoksi viime viikko meni aika ohi. Ihanaa. Turismista Tunisiassa ja yleisesti mulla on aika kaksijakoiset ajatukset.

Tunisiassa oli kontrasteja. Ensivaikutelma hotellista oli ällistyttävä: marmoria, kultaa ja kimallusta joka puolella, viiden tähden hotelli.

Kevyt kattokruunu hotellin aulassa
Takapihan maisemaa

Ensivaikutelma osoittautui kuitenkin pian hiukan harhaanjohtavaksi. Ne viisi tähteäkin taisivat olla menneisyydestä.

“Tenniskenttä”
Rapistuvaa rakennuskantaa hotellilla.
Rantabulevardi: piikkilankaa ja piikkipensaita.

Hotellilta löytyi rapistuvia rakennuksia, tyhjä uima-allas, sotkuinen merenranta, autioituneita käytäviä, pitkään keskeneräisenä olleita remonttialueita jne. Kaikesta näkyi, että menneisyyden loisto on ollu vaikuttavaa, mutta rahkeita ylläpitoon ei ole ollut. Tàmä oli tarina kaikkialla muuallakin: vallankumoukseen asti meni aika hyvin, mutta sen jälkeen lähinnä kurjuutta. Etenkin vanhemmalla väellä oli vahva mielipide, että vallankumouksesta ei tullut mitään hyvää. Jotkut nuoret uskoivat kuitenkin parempaan tulevaisuuteen.

Tänä kesänä hotellit ovat pitkästä aikaa täyteen buukattuna. “Pari kautta tällaista, niin talous alkaa taas näyttää hyvältä.” Ehkä ne viisi tähteäkin ovat taas tulevaisuudessa realismia. Pitäisikö itse lähteä Tunisiaan turistiksi tukemaan talouskasvua? Olisiko siitä enemmän hyötyä kuin haittaa? “Uutta tietoa turismin ilmastovaikutuksista – matkailijoiden hiilijalanjälki moninkertainen verrattuna aiempiin arvioihin” uutisoi Yle juuri tällä viikolla. Itse en usko, että turismin kokonaisvaikutus olisi mitenkään positiivinen. Etenkin kehittyviin maihin suuntautuva turismi on hyvin samankaltaista halpojen vaatteiden ostamisen kanssa: köyhien ihmisten hyväksikäyttämistä, ongelmien ulkoistamista, kertakäyttökuluttamista. Jos rahoillaan haluaa tehdä jotain hyvää, niin ne kannattaa käyttää hyvään, eikä yrittää uskotella että “tästä oikeesti on hyötyä niille, kun saavat työtä ym.”.

Tunisia on mielenkiintoinen maa: Afrikan ja Euroopan rajalla, hyvin pieni valtio suurten naapureiden välissä, vapaamielinen arabimaa. Väestö on ollut korkeasti koulutettua jo ennen vallankumousta, koska korkeakoulutus oli käytännössä ilmaista, vaikka mielipiteitä ei saanutkaan lausua. Useiden paikallisten mukaan liberaalius ja korkea koulutustaso olivat tärkeimpiä syitä sille, että vallankumous ei johtanut uskonnolliseen fundamentalistihallintoon eikä muuhun kaaokseen, vaan toivoa todellisesta demokraattisesta kehityksestä on edelleen. Korkea koulutustaso antaa potentiaalia myös talouskasvuun ja kehitykseen, vaikka työttömyys edelleenkin on korkeaa. Toivottavasti Tunisian tulevaisuus on valoisa.

Kirkasta Välimeren vettä.
Rannan hiekka oli lähinnä simpukoiden kuoria.
Kevätkukkia.
Bulla Regian raunioita.
Tuhatvuotiaat mosaiikit olivat vielä loistokunnossa.

Näppärä ratkaisu vaihtuviin hallitsijoihin: koristeellinen patsas irtopäällä. Ruumiin voi kierrättää. Tämän läheltä oli löytynyt huone täynnä niitä käytettyjä päitä.
Kellarihuoneisto kesäkuumalta suojautumiseen. Mitä ilmeisimminkin järkeviä asukkaita.
Hunajalla kyllästettyjä donitseja. Tämän kanssa tarjoiltu tee oli ihan syystäkin makeuttamatonta, toisin kuin yleensä.
Etsi kuvasta maanviljelijä.
Lampaanpolvea ja makeaa couscousta.

Anna palautetta, kommentoi sisältöä, esitä kysymyksiä...