Työyhteisö

Yksi mahtavimmista asioista työssäni on upea työyhteisö, josta saa nauttia jatkuvasti. Vaikka yhteisöön sisään pääseminen otti useamman viikon, niin siitä ei voi syyttää työkavereitani, vaan ainoastaan omaa heikkoa kuullunymmärtämistä ja epäsosiaalisuutta. Työyhteisön päivittäinen huippuhetki on puolikymmeneltä yhdessä pidettävä kahvitauko, jolle kokoontuu toisinaan jopa kaksikymmentä henkeä.

Ryhmämme koko on aika poikkeuksellinen, kun enimmillään meitä on ollut kolmekymmentäkin. Kansallisuuksia on viitisentoista: USA, Brasilia, Kiina, Malesia, Indonesia, Bangladesh, Intia, Etelä-Afrikka, Sveitsi, Saksa, Ranska, Espanja, Tsekki, Venäjä, Suomi. Suhteellisen ajantasaisen koostumuksen ja tutkimusaiheita voi tarkistaa ryhmän sivuilta, mutta kuvailen pääpiirteet tässä.

Ryhmäämme johtaa professori Bruce McDonald, joka on ollut ETH:lla kasvipatologian professorina vuodesta 1998. Bruce on mielestäni mukava ja rento kaveri, joka antaa sopivasti vapautta alaisilleen. Hän on kotoisin USAsta ja stereotyyppinen hierarkinen johtamistapa näkyy joidenkin mielestä vähän liikaa. Minä pidän siitä, että hän osaa ja uskaltaa ottaa päätösvallan omiin käsiinsä tarvittaessa ja myös kantaa vastuun päätöksistä. Mielestäni tällainen johtaminen antaa alaisille mielenrauhaa, kun voi luottaa että isoista asioista vastataan muodollisesti isoilla hartioilla.

Ryhmämme jakautuu useampaan alaryhmään. Myös alaryhmiä kutsutaan tutkimusryhmiksi. Englanniksi koko ryhmä on tavallisesti “Plant Pathology lab/group” ja alaryhmät “xx research group”. Karkea jako jakaa suuren ryhmän kahtia sienitutkijoihin ja biologisen torjunnan tutkijoihin.Biokontrolliryhmää johtaa Monika Maurhofer ja ryhmässä on viisi muuta henkilöä: Pascale ja Francesca väittelivät juuri, Tobi ja Pili tekevät väitöskirjaa ja Jana on teknikko. Sienitutkijoista suurin osa tutkii samaa sientä kuin minäkin: vehnän harmaalaikkua eli Zymoseptoria triticiä. Sieniryhmistä kolmea johtaa Brucen alaisuudessa postdoctutkija tai nuorempi ryhmänjohtaja. Pienin ryhmistä on epidemiologian ryhmä, jossa olemme vain minä ja ohjaajani Alexey. Infektiomekanismia tutkivaa ryhmää johtaa Andrea Sanchez Vallet ja siihen kuuluu hänen kaksi väitöskirjantekijäänsä Lukas ja Parvathy sekä teknikko Julien. Ryhmässä aloitti helmikuun alussa uusi jatko-opiskelija Alessio. Genetiikan ja kehitybiologian ryhmää johtaa Javier Palme Guerrero ja hänellä on kolme ohjattavaa; Carolina, Ziming ja Xin. Evolutiivisen ekologian ryhmää johtaa Bruce suoraan. Siihen kuuluvat vanhemmat tutkijat Marcello ja Patrik sekä tohtorikoulutettavat Danilo. Genomiikan ryhmää johti Daniel Croll, joka siirtyi vuosi sitten professoriksi Neuchateliin. ETH:lla edelleen ovat Danielin ohjattavat Farhan ja Simone sekä uutena tohtorikoulutettavana Anik. Lisäksi ryhmässä on tavallisesti muutamia kandi- tai maisteriopiskelijoita sekä toisinaan vierailevia tutkijoita.

Vietämme paljon aikaa muiden tohtoriopiskelijoiden kanssa. Samassa toimistossa kanssani ovat Farhan, Parvathy ja Xin. Farhan ja Parvathy väittelevät lähiaikoina, joten toimistoseurani tulee muuttumaan. Syömme usein lounasta yhdessä isollakin porukalla ja myös harrastamme ulkoilua vapaa-ajalla. Yhteiset vaellusreissut vuorille ovat todella mukavia ja hyviä irtiottoja työtehtävistä. Vaikka toki kävellessä töistäkin puhutaan. Meillä on myös yhteinen whatsapp-ryhmä, jossa keskustellaan sekä työhön että muuhun elämään liittyvistä asioista. Ryhmässä on paitsi tohtoriopiskelijoita, myös vanhempia ja nuorempia  sekä entisiä tutkimusryhmän jäseniä.

Lukukausien aikana meilä on jokaviikkoinen ryhmätapaaminen maanantaiaamuisin. Tapaamisessa tiedotetaan ja selvitetään yleisiä asioita, mutta pääohjelma on kunkin vuorollaan pitämä esitys omasta tutkimuksesta. Esitysvuoro osuu noin kerran lukukaudessa jokaisen kohdalle. Nämä ovat todella hyviä tilaisuuksia harjoitella esiintymistä sekä osuviin kysymyksiin vastaamista. Monesti tapaamisesta saa hyviä ideoita ja parannusehdotuksia tutkimusprojekteihin. Lisäksi ryhmätapaamisen kyselyosiosta kunnialla selviytyminen antaa paljon itsevarmuutta esintymiseen myös konferenssiyleisöjen edessä.

Viikoittain on myös pienempi ja epämuodollisempi “Zymo-meeting” perjantaisin. Tämän tapaamisen formaatti vaihtelee epämuodollisesta keskustelusta kirjallisuuspiiriin ja valmisteltuihin esityksiin. Myös näistä saa runsaasti konkreettista apua omaan työhön ja täällä myös pääsee kuulemaan tarkemmin muiden projekteissa ilmenneistä arkisista ongelmista ja niiden ratkaisuista.

Ehdottomasti tärkein vuorovaikutuksen muoto on kuitenkin epämuodolliset juttutuokiot lounaan tai kahvikupin äärellä, tai ihan vain käytävällä sattumalta törmätessä. Kuulumisten vaihtamisen ja työasioiden selvittelyn luonteva sekoitus vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja lisää luottamusta ja avoimuutta. Yksi suurimmista ilon aiheista työssäni on kokemus mahtavaan porukkaan kuulumisesta.

Anna palautetta, kommentoi sisältöä, esitä kysymyksiä...