Sienitutkija – nuoren tutkijan uraa
Miksi, miten ja mitä tutkin
Leviämiskoe on, tai oli, väitöskirjani pääprojektin merkittävin osa. Kuten olet huomannut, tutkimus on jo rönsyillyt aika runsaasti, mutta silti myös alkuperäiset suunnitelmat pitää yrittää toteuttaa, ainakin jossain määrin. Leviämiskoe toteutettiin viime kesänä kahdessa paikassa, Sveitsin Eschikonissa ja Ranskan Grignonissa.
Olin juuri lomalla neljä viikkoa. Kuten arvata saattaa, tein lomalla myös paljon töitä. Ainakin siinä mielessä paljon, jos olettaa että lomalla ei kuuluisi tehdä mitään töitä. Loma oli kuitenkin suhteellisen vapaa työstressistä eikä tyypillisesti lomaa edeltävä katastrofikiirekään ollut tällä kertaa ongelma.
Tautipopulaatio muodostuu yksilöistä. Siinä se, voit lopettaa lukemisen.
Väitöskirjatyöni toinen suuri sivuprojekti syntyi suoraan jatkona lehtikeräysprojektista. Tällä “harhapolulla” ideana on kerätä kattava kokoelma sieniyksilöitä eli tautilinjoja lehdistä, jotka keräsimme ja skannasimme resistenssin mittaamiseksi. Kattava tautilinjakokoelma on mielenkiintoinen tutkimuskohde pitkälle tulevaisuuteen.
Jo ensimmäisten viikkojen aikana väitöskirjani sai aivan uuden suunnan. Professorimme Bruce ehdotti minulle ja Alexeylle (ohjaajani) että osallistuisimme suureen projektiin, jota ei oltu suunniteltu meille eikä muillekaan, sillä se ilmaantui aika yllättäen. Projektin perusidea oli kerätä lehtiä monista vehnälajikkeista ja verrata eri lajikkeiden taudinkestävyyttä/resistenssiä näiden lehtien perusteella. Keskustelimme aiheesta muutamien päivien ajan ja totesimme, että vaikka projektiin osallistuminen vaatii merkittävää muutosta väitöskirjatyölleni, se todennäköisimmin kannattaa.
Koodaminen tuntuu nykyään olevan kaikkialla, uutisista lähtien. Niinpä ei liene yllätys, että tutkimustakin tehdään paljolti koodaamalla. Täysin koodaamaton tutkimus on varmaan vähemmistössä nykyään, ainakin luonnontieteiden osalta, ainakin lähitulevaisuudessa.
Yksi mahtavimmista asioista työssäni on upea työyhteisö, josta saa nauttia jatkuvasti. Vaikka yhteisöön sisään pääseminen otti useamman viikon, niin siitä ei voi syyttää työkavereitani, vaan ainoastaan omaa heikkoa kuullunymmärtämistä ja epäsosiaalisuutta. Työyhteisön päivittäinen huippuhetki on puolikymmeneltä yhdessä pidettävä kahvitauko, jolle kokoontuu toisinaan jopa kaksikymmentä henkeä.