Ajattelutavastani

Mietin joskus onko ajattelutapani sopiva tai tarkoituksenmukainen tutkijalle. Ainakaan se ei ole aina ollut, esimerkiksi lapsena ja nuorena mustavalkoisuudessaan ja ehdottomuudessaan. Olen kuitenkin tietoisesti ja tiedostamatta treenannut ajatteluani ja ajattelutapaani suuntaan, jonka uskon auttavan oikean tiedon etsimisessä.

Tiedostamaton treeni on alkanut varmasti viimeistään peruskoulussa, jossa minua opetettiin etsimään tietoa ja kyseenalaistamaan väitteitä. Tämä oppi vahvistui ja tuli tietoisemmaksi lukion myötä ja etenkin yliopisto-opintojen aikana.

Jos nyt ajattelen omaa ajattelutapaani, ensimmäisenä piirteenä mieleeni tulee ääneen ajattelu. Puhun todella helposti ja herkästi uusista ajatuksista ja ideoista, joita mieleeni tulee. Keskustelen luontevasti myös epävarmoista ideoista ja kokeilun tasolla olevista ajatuksista. Ääneen ajattelu toisen ihmisen kanssa on minulle todella mieluinen tapa kehittää ajatuksia eteenpäin ja oppia uutta.

Stereotyyppisesti tutkijan mielen pitäisi varmaan olla analyyttinen ja kriittinen. Minunkin mieleni on ainakin jossain määrin, mutta noissakin piirteissä voi olla sävyeroja. Olen nopea nappaamaan uusia ideoita ja soveltamaan niitä ajatteluuni. Etsin logiikoita ajatuksista ja havainnoista ja keksin helposti selityksiä ideoiden puoltamiseksi: mikä TUKEE havaintoa, miksi tuo ON totta. Joksus – aika monesti – keskustelussa joku osapuoli heittää puolivillaisen tai jopa puhtaasti huonon idean, johon tartun “testimielessä” ikäänkuin katsoakseni mihin se johtaa ja kehittelen äkkiä useitakin selityksiä idean tukemiseksi sekä jatkoideoita siihen perustuen. Sitten toivottavasti kuitenkin hyvin äkkiä huomataan, että ajatus on susi, ja hylätään se polku. Toisaalta monesti lähestyn uusia esitettyjä ideoita ja teorioita hyvin kriittisesti. Mieleni tuntuu luontaisesti etsivän myös vaihtoehtoista selitystä ja heikkouksia esitetyistä teorioista: miksi tuo EI olisi totta, mikä MUU voisi selittää havaintoa, onko kyseessä vain KUVITELTU yhteys.

Toisinaan ajatteluni pyörii siis kuin tuuliviiri turbulenssissa. Nopea ajatuksiin tarttuminen, tilanteesta riippuen joko positiivisesti tai negatiivisesti tai sekä että, johtaa helposti hyvin poukkoileviin ajatusketjuihin. Tämä on uskoakseni kuitenkin hyvin hyödyllistä, jos vain positiivinen ja negatiivinen pysyvät sopivassa tasapainossa. Jos kritiikki kohdistuu vain muihin, eikä yhtään itseen, on helppo hukkua omiin typeriin ajatuksiinsa. Lisäksi olemattomien logiikoiden ja kestämättömien selitysmallien kehittely voi johtaa täysin väärään suuntaan pitkäksikin aikaa – tämä on logiikoiden etsimisen huono puoli. Ihmismieli pyrkii luomaan kaaokseen järjestystä kuvittelemalla sitä, vaikka sitä ei olisikaan. Tätä ei pitäisi liikaa vahvistaa, vaan oppia tunnistamaan oikeat logiikat kuvitelluista ja oppia hyväksymään että monesti asioita tapahtuu ilman tuntemaamme logiikkaa. Tuskallisen vaikeaa ihmiselle tuntuu olevan sen hyväksyminen, että monilla yksittäistapauksilla ei ole mitään suurempaa merkitystä tai ihmeellisempää informaatioarvoa.

Poukkoilevassa ajattelutavassa on sekä hyviä että huonoja puolia. Huonona puolena on analyyttisyyden puute, mutta sitä voi onneksi pyrkiä paikkaamaan opettelemalla keskittymistä ja järjestelmällistä ajattelua. Hyvänä puolena on se, että ainakaan toivottavasti ei kovin helposti jumiudu yhteen ajatukseen. Koska olen nopea puhumaan ja niin usein väärässä, olen joutunut oppimaan sen hyväksymistä.

Muistaakseni joskus maisteriopintojen aikana päätin opetella sanomaan suoraan, jos en tiedä jotain asiaa. Juuri mikään ei ole typerämpää kuin yrittää väkisin keksiä pätevän kuuloista vastausta vaikeaan kysymykseen (näitä näkee harmillisen paljon konferensseissa). Tämän opin sisäistämisessä meni pitkään ja se jatkuu vielä, mutta sen toteuttaminen onnistuu jo aika luontevast, kun muistaa muistuttaa itseään siitä etukäteen.

Tieteen pitäisi olla itseään korjaavaa ja objektiivista. Sellaiseen ajattelutapaan minäkin pyrin. Toivon, että en takerru menneisiin väärinymmärryksiin maineeni “pelastamiseksi”, vaan pystyn aina suhtautumaan uuteen – parempaan – tietoon positiivisesti ja vastaanottavaisesti.

Anna palautetta, kommentoi sisältöä, esitä kysymyksiä...