Sveitsiin muuttaminen vaati valtavasti byrokratiaa ja tuotti arkistomappiin enemmän oikeaa paperia kuin koko aikaisempi elämä Suomessa. Kaikki viralliset paperit piti olla paperilla ja niistä viralliseksi vahvistettu käännös toisella paperilla. Opin myös aivan uuden byrokratian tason: apostille. Apostille on paperi, jossa virallisen näköinen leima ja allekirjoitus vahvistaa, että toisella paperilla oleva virallisen näköinen leima ja allekirjoitus ovat virallisia.
Ajattelutavastani
Mietin joskus onko ajattelutapani sopiva tai tarkoituksenmukainen tutkijalle. Ainakaan se ei ole aina ollut, esimerkiksi lapsena ja nuorena mustavalkoisuudessaan ja ehdottomuudessaan. Olen kuitenkin tietoisesti ja tiedostamatta treenannut ajatteluani ja ajattelutapaani suuntaan, jonka uskon auttavan oikean tiedon etsimisessä.
Ensimmäinen työviikko
Ensimmäinen työviikkoni alkoi maanantaina 13. kesäkuuta 2016. Tulin aamulla ensimmäisen työmatkani uudesta kodista uudelle toimistolle ja aloin järjestellä työpöytää. Ensimmäinen tehtävä oli tietysti löytää työpöytä.
Biology18
Osallistuin viime viikon torstaina ja perjantaina Neuchatelissa konferenssiin, joka on järjestetään vuosittain Sveitsissä tutkimusta tekeville biologeille. Pidin konferenssissa esitelmän ensimmäisen väitöskirja-artikkelini tuloksista. Minä pidän konferensseista yleensä todella paljon. Tykkään niin esitellä omia tuloksia ja keskustella niistä kuin kuulla mitä muut tekevät.
Valmistuminen ja muutto
Hakuprosessin aikana elämässämme tapahtui tietysti valtavasti muitakin asioita kuin vain työnhakua. Esikoisemme oli syksyllä aloittanut päiväkodin ja pääsimme jatkamaan opintojamme hieman entistä vapaammin. Valmistumisessa riittikin työtä.
Elämä on peli
Onko väärin tehdä oikein, jos tietää että se on oikein? Onko ainakin enemmän oikein tehdä oikein, jos sen tekee oikeasti omasta halustaan eikä tiedosta sen olevan oikein? Onko yhtä oikein tehdä oikein omasta halustaan, jos sen halun taustalla on tietoisuus siitä että se on oikein?
Väitöskirjapaikka löytyy
Ensimmäinen toivonpilkahdus lannistavaan sähköpostilistojen selaamiseen tuli lokakuulla 2015, kun Isossa-Britanniassa aukesi hakuun mallinnusta ja evoluutiobiologiaa yhdistävä väikkäripaikka. Aihekin vaikutti mielenkiintoiselta, koska se liittyi ihmisten genetiikkaan. Pesti oli “fully funded” ja kaikki näytti positiiviselta. Niinpä otin yhteyttä ilmoittajaan ja sain kuulla, että “fully-funded” tarkoitti reilua tuhatta puntaa kuukaudessa. Kiitos ei. Yksin elävällekin tuo olisi tiukkaa, koska soluasunnon huoneeseen kuluisi suurin osa rahasta. No, selailu jatkui.
Olenko tutkija?
“Tutkija” on hyvin epämääräinen (lue: monipuolinen) termi. Tutkijuuden merkitystä voikin määritellä hyvin monella tapaa. Avaan tässä postauksessa muutamia merkityksiä tuolle nimikkeelle.
Ensimmäinen tutkimuskokemus
Keväällä opiskelu maisteriohjelmassa tuntui jo luontevalta, mutta hämmensin steriiliä matematiikanlaitosta kulkemalla luennoilla pienen pötkylän kanssa. Syksyllä kotona ollut vaimoni palasi opintoihin, mutta emme laittaneet pientä lastamme päiväkotiin vaan hoidimme häntä “kotihoidossa” samalla kun molemmat teimme täyden lukukauden opinnot. Tällä järjestelyllä saatiin muuten ruhtinaalliset tuet valtiolta ja kunnalta. Kyllä kelpasi.
Tutkiminen on hauskaa
Parasta tieteen tekemisessä on se, että parhaimmillaan se on kuin leikkimistä. Tietenkin taustalla on aina ylevät vaikuttimet ja monimutkaiset tieteelliset kysymykset, mutta niiden ratkaisu voi monesti olla hauskaa. Oikeastaan ratkaisujen etsimisen kuuluukin olla hauskaa, koska silloin luovuutta ei rajoiteta vakavamielisellä itsekritiikillä. Hulluttelu johtaa hyviin ideoihin ja luoviin ratkaisuihin. Toki monet ideat ovat myös huonoja, mutta se kuuluu pelin henkeen.